Uupunut, kireä ja vahamaisen kalpea lääkäri ottaa minut vastaan terveysasemalla. "Mitä lääkkeitä käytät?", hän tiuskaisee. Ei tervehdyksiä, eikä muuta joutavanpäiväistä kohteliaisuutta. En saa myöskään kertoa vaivastani, koska lääkäri keskittyy vimmaisesti nakuttamaan kahdella sormella lääketietojani aataminaikuiselle tietokoneelle. Lääkäri näyttää siltä, että on itse välittömän hermoloman tarpeessa. Näin hyvin täällä lottovoitto-Suomen terveysasemilla voidaan.
Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on romahtamassa. Siitä on nähty merkkejä jo kauan: hoitajat uupuvat, potilaita pompotellaan, eivätkä he saa hoitoa ja resursseja supistetaan kaiken aikaa. Teho-osaston keskosille ei kuulemma voida ostaa enää sukkia, koska niillä on niin suuri hävikki. Ikään kuin joku vapaaehtoisesti haluaisi sairaalan sukat itselleen.
Espoon Samarian terveysasema on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun terveydenhoidon ongelmien annetaan kasautua. Terveysasemalle ei saa edes akuuttiaikaa, kun sinne soittaa aamulla kahdeksalta. Käsketään vaan mennä jonottamaan useiksi tunneiksi ensiapuun, jos hoitoon mielii. Jos tarvitsee ei-kiirellistä lääkärin apua, pääsyä terveysasemalle pitää odottaa 3 kuukautta. Jotain on pahasti pielessä, kun tämä on terveydenhoidon todellisuutta.
Miten näin on päässyt käymään? Espoo on rikas, korkean teknologian kunta, mutta se ei pysty hoitamaan perustehtäväänsä huolehtia kuntalaisten hyvinvoinnista. Olisiko kyseessä se kuuluisa poliittisen tahdon puute?
Ne, jotka ovat vastuussa hoidon järjestämisestä, tuskin itse käyttävät näitä kunnallisia terveyspalveluja. Haluaisin haastaa kaikki kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsenet ja asiasta vastuussa olevat virkamiehet 6 kuukauden terveyskeskuskuurille. Herrat ja rouvat voisivat kokeilla, miltä tuntuu olla perusterveydenhoidon varassa.
Miltä tuntuu jonottaa koko aamupäivä vain saadakseen reseptin? Miltä tuntuu, kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä siihen, että ei voi päästä lääkäriin, vaikka tarvitsee hoitoa? Miltä tuntuu, kun toivoo, ettei vaan sairastu? Miltä tuntuu, kun lapsesi ei pääse lääkäriin?
Haaste on esitetty. Toivon, että nyt siirrytään Espoon kammottavan kaupungintalon kohtalon miettimisestä tosielämän ja todellisten ihmisten ongelmien käsittelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti