Pätkätyöläisen vuosikalenteri 2012
Tammikuu:
Uusi projekti alkaa. Into on kova, ja näytön halu myös. Muista hymyillä ja olla mieliksi työnantajalle. Näytä mitä osaat ja pistä parastasi. Älä unohda säästää rahaa projektin päättymisen jälkeistä aikaa varten! Ala etsiä samaan aikaan uutta projektia. Mieti kannattaako työkavereihin tutustua kovin syvällisesti, työsuhde loppuu joka tapauksessa liian pian.
Toukokuu:
Projekti on päättynyt, ja työttömän arki alkaa. Elä säästämilläsi rahoilla ja mene nöyrästi työkkäriin. Jos alallasi on mahdollisuus tehdä freelance-työtä, tee sitä. Yrittäjyys ei ole valinta, se on pakko!
Kesä: Töitä ei ole tarjolla, odota syksyä!
Elokuu: Kuumeista työpaikan hakemista. Lähetät kymmeniä hakemuksia. Valmistaudut huolella haastatteluihin ja yrität saada eloa mainospuheeseesi. Et pidä itsesi markkinoinnista ja esiintuomisesta, mutta haastattelut menevät jo rutiinilla, koska työnantajien kysymykset ovat ennakoitavissa. Rahat alkavat loppua, ja väsymys iskeä. On vaikea motivoida itseä yhä uusiin valintaprosesseihin.
Lokakuu: Teet yksittäisiä työkeikkoja ja saat kolmen viikon pätkätyön. Tartut siihen, koska muutakaan ei ole ja olet onnellinen, kun sait edes sen.
Joulukuu: Seuraava projekti alkaa, voit huokaista hetken aikaa. Kierto alkaa jälleen alusta, kuten se on alkanut viimeiset kymmenen vuotta. Mietit alan vaihtoa ja uutta kouluttautumista.
Tällainen elämä on yleistä minun sukupolvellani. Voi miettiä, mitä jatkuva epävarmuus ja yhä uusiin oman osaamisen arviointitilanteisiin joutuminen ihmisen psyykelle tekee. Ihminen ei ole tavara, joka voidaan laittaa syrjään, kun sille ei ole enää käyttöä tai sen käytöstä ei enää haluta maksaa. Ihmiset eivät odottele varastossa tai varikolla tyytyväisinä, että milloin joku taas tarvitsee heitä. Ei, ihmiset palavat loppuun ja uupuvat.
Valtiolle tällainen touhu on ilmeisesti halvempaa kuin ihmisten työllistäminen vakituisesti. Ministeriöitä pyöritetään harjoittelijoiden palkattomalla työllä, ja pätkätyöt ovat erittäin yleisiä valtion ja kuntien työntekijöillä. Joku hyötyy, mutta kuka?
No, katsotaanpa. Toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut, mielenterveysongelmat paisuvat, työttömyysaste on kova ja työpaikoilla kiusataan. Joku hyötyy, mutta kuka?
Mitä käy minun sukupolveni ihmisille, jotka eivät ehkä koskaan saa sitä vakituista ja turvattua työsuhdetta? Voitko perustaa perheen, jos et tiedä, onko sinulla töitä puolen vuoden päästä? Voitko ostaa asunnon, kun tulot ovat epäsäännölliset ja epämääräiset? Mitenkäs opintolainojen takaisinmaksu?
Nyt olisi aika tehdä uudet pelisäännöt työelämään. Pätkätyöt eivät ole kestävä tapa järjestää työelämää. Ne ovat yhteiskunnalle kallis ja ihmisille raskas ja epäinhimillinen ratkaisu. Politiikan tehtävä on suitsia tämäntyyppistä ei-toivottavaa ihmisten elämän uhraamista lyhytnäköisille voitolle. Yhteiskunta taantuu ja rapautuu, kun ihmisistä ja heidän mahdollisuudestaan ansaita elantoa omalla työllään ei pidetä huolta.
Pätkätyökulttuurista pitää päästä eroon, ja ensiksi voitaisiin aloittaa valtion ja kuntien omilta tonteilta. Pätkätyön teettämisestä pitäisi tulla sanktioita, ellei ole todella pätevää syytä sille, miksi työ on lyhytkestoinen (esim. mansikan poiminta). Lain pitää tuoda turvaa kaikille työntekijöille, eikä asettaa ihmisiä eriarvoiseen tilanteeseen jakamalla työntekijät A- ja B-luokan kansalaisiin, vakituisiin ja pätkäilijöihin. Työnantajia pitää palkita siitä, että he ottavat vakituisia työntekijöitä. Pätkätyöstä pitää keskustella, eikä vaieta, ja nyökytellen hyväksyä, että se vaan kuuluu tähän päivään. Pätkätyöläinen on ihminen, eikä joku, jota voi vaan hyväksikäyttää, kunnes löytyy taas joku mukavampi lelu.
