Lähimmällä juna-asemalla tapahtuu joka päivä kummallinen
rituaali: ihmiset syljeskelevät ympäriinsä. Jotkut sylkevät laiskasti ja
välinpitämättömästi antaen rään roiskua lähes omille varpailleen. Toiset
räkivät aggressiivisen määrätietoisesti junan raiteille. Kaikissa kohdissa
asemaa ei voi seisoa, etenkin istumapaikkojen lähellä on ällöttäviä
sylkilammikoita.
Sylkeminen on voimakas halveksunnan ilmaus. Ihmiset sylkevät
sellaisille asioille, joita eivät arvosta. Kukaan ei esimerkiksi syljeskele
oman autonsa päälle tai kotinsa lattialle. Jostain syystä juna-asemat
herättävät voimakasta vihaa ihmisissä ja tarpeen ilmaista tunnetilaa
poistamalla räkää sisältään. Vai onko syljeskely kouluaikoina opittu tapa, jota
toistetaan aina, kun joudutaan odottamaan jotain? Räkimisen rituaali myös
tarttuu. Se on selkeä, voimakas liike, jota on helppo matkia ja viljellä
porukassa. Ehkä se lisää yhteenkuulumisen ja jakamisen tunnetta.
Toisaalta räkä on muutenkin nykyään yhteisesti jaettu asia.
Junassa istuessaan ihmiset eivät viitsi yskiä käsiensä suojissa, saati sitten
nenäliinoihin. He vain yskivät johonkin sivulle eli suoraan siinä suunnassa
istuvien ihmisten päälle. Junissa voitaisiin jakaa astmaatikoiden kankaisia
suu- ja nenäsuojuksia, joita näkee maailman suurkaupungeissa. Näin ei enää
kenenkään tarvitsisi kättään nostaa yskänpuuskansa peittelemisen vaivalloiseen
aktiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti